Olen aina ollut huono syömään aamuisin. Aamu-/kokopäiväpahoinvointien myötä aloin syömään aamupalaa. Viisaat väittävät, että aamupalan syönti estää pahoinvointia alkuraskaudessa, ja jaskat sanon minä... Nyt oltuani kevyemmällä ruokavaliolla kohta seitsemän viikkoa ja lopetettuani iltasyöpöttelyn minulla on ekaa kertaa elämässäni aamuisin nälkä. Tämä on ihan uusi tunne. Osansa voi olla silläkin, että imetän Tirppaa edelleen, ja varsinkin öisin.

Tänä aamuna käyntiin lähteminen on erityisen vaikeaa. Viime yö oli katastrofi. Naapurissa oli bileet. Näin unta, että soitin poliisit paikalle. Esikko vaelteli, Poju pissi sänkyyn puoli kuudelta ja Tirppa heräili taas puolen tunnin välein. Välillä tekee mieli piiloutua peiton alle ja olla välittämättä huudosta. Onneksi mies nousi ennen seitsemää ja minä nukuin pari tuntia yhteenmenoon.

Olen huomannut, että väsyneenä on paljon vaikeampi hallita syömistään kuin pirteänä. Tälläisinä aamuina tekee mieli aloittaa päivä valkella vehnäpaahtoleivällä ja marmelaadilla ja vaikka pullaa lisäksi. Onneksi meiltä ei löydy mitään noista. Kun on kunnolla nukkunut, niin sokerin himokin vähenee. On se vaan kumma juttu mihin kaikeen kunnolla nukuttu yö vaikuttaa.