Lapset nukkuu ja ukko on iltavuorossa. Ihanan hiljaista.

Esikon kaveri tuli meille eskarista leikkiin. Tytöt leikki kyllä nätisti, mutta Poju huusi oven takana, kun tytöt ei huolineet leikkiin mukaan. Pojun uhma on muutenkin taas nousuvaiheessa. Joulun aikaan oli muutama viikko suhteellisen rauhallista, mutta nyt kohta 3v. koittelee taas rajojaan. Toisen uhmaan osaa jo suhtautua huumorilla, kun ekan uhma oli todellinen shokki. Meillä Esikon uhma oli kyllä voimakkaampaa, alkoin nuorempana ja jatkui viisi ja puoli vuotiaaksi saakka.

Ekan lapsen ollessa pieni oma aika oli todella tärkeää. Piti päästä viihteelle, yksin kaupungille, olisi pitänyt saada olla rauhassa vessassa... Nyt kolmen lapsen kanssa pienet hetket yksinäisyyttä on luksusta. Kahvikupillinen yksin keittiössä, kun nuorin nukkuu parvekkeella ja kaksi isompaa leikkivät hetken keskenään. Hetki pyykkituvassa, kun lapset ovat isän kanssa kotona. Tämän päivän hetki oli yksin löylyssä, kun naapuri vahti molempien lapsia pesuhuoneessa. Sen pienen, hiljaisen hetken jälkeen jaksaa taas kummasti eteenpäin. Toki tarvitaan niitä isompiakin hetkiä, mutta myös pienet hetket auttavat aina hiukan.