Uhma tulee sykleissä. Se alkaa pienellä kitinällä ja kiukuttelulla. Se kasvaa pikkuhiljaa täyteen voimaansa ja alkaa sitten laantua, kunnes alkaa uusi uhmakausi nostaa päätään. Olen myös todennut, että uhma on joka kerta vähän erilaista. Se ei samalle lapselle tule toista kertaa samanlaisena.

Meiltä on löytynyt ainakin seuraavanlaisia uhmajaksoja:

  • Lapsi kiljuu joka asiasta. Tähän kuuluu myös lattialla kieriskely ja jalkojen potkiminen ja käsillä lyöminen
  • Lapsi lyö kaikkia ja kaikkea. (jä äiti on varma, että lapsesta kasvaa epäkelpo raggari, kun mikään ei auta, ja äiti häpeää silmät päästään kerhossa, kylässä ym.)
  • Lapsi heittelee tavaroita
  • Lapsi inttää vastaan joka asiassa(pienimpiin tapauksiin auttaa käänteispsykologia)
  • Lapsi oppii nimittelemään ja haukkumaan
  • Lapsi yrittää tahallaan suututtaa vanhempansa keinoja kaihtamatta
  • Isommalle lapselle tulee uusi inttämisvaihe, mutta se erilainen kuin pienemmällä.(pienempi ei suostu tekemään konkreettisia asioita, kun taas isompi väittää, että Mun ei tarvi totella sua ja sää et mua määrää yms.)

Esimerkkitapauksia meidän perheestä löytyisi lukemattomia. Surkuhupaisimpia taitaa olla se, kun Poju viime keväänä hakkasi kaikkia ja mielellään kättäpitemmällä. Poju juoksi siskonsa perässä leikkikirves koholla ja minä karjaisin keittiöstä:"Ei saa lyödä siskoa kirveellä päähän!" Naapureilla taisi olla ihmettelemistä.Voitte arvata mitä sille kirveelle tapahtui. Kyllä, aivan oikein, sitä ei ole meillä enää.

Esikko täytti marraskuussa kuusi vuotta ja nyt meillä on ollut rauhallista puolisen vuotta. Poju sen sijaan antaa uhmanäytöksiä harva se päivä. Mutta onneksi Poju ei yllä draamakuningatar-sisarensa tasolle kiukuttelussa. Mielenkiinnolla odotellaan Tirpan uhmista, toivottavasti siihen menee vielä aikaa. Toistaiseksi Tirppa on maailman hyväntuulisin vauva. Ja onneksi uhmassakin on suvantovaiheita, ei kukaan jaksaisi lasta joka kiukuttelee ja herjailee neljä vuotta yhteen menoon.