Jostain syystä olen ollut viime aikoina tosi pahalla päällä. Tuntuu etten kestä yhtään kiukuttelua tai vastaanväittämistä. Ukkokin ärsyttää vaikka raukka ei oo tehnyt mitään. Esikko on taas testannut, että vieläkö rajat ja säännöt pitävät. Tuntuu, että sen täytyy testata muidenkin edestä. Luulen, että tämän hetkinen kokeilu johtuu siitä, että Esikko on huomannut elämän jatkuvan samanlaisena huolimatta kaikista muutoksista mitä viime vuonna tapahtui.

Paino on tippunut nyt yhteensä yhdeksän kiloa. Kuntosalille pääsin pitkästä aikaa vasta tällä viikolla. Oma flunssa oli todella sitkeää laatua. Treenaaminen tuntuu tauon jälkeen taas tosi mukavalta. Samalla saan siinä ihan omaa aikaa. Tuntuu jotenkin hyväksytymmältä lähteä kuntosalille kuin esim. kaupungille kahville. Miksi muuten kotiäitien pitää perustella omanajantarve? Miehet voivat rauhassa lähteä harrastamaan tai kaljalle tai johonkin, ja kaikkien mielestä se on hyväksyttävää rentoutumista. Mutta entäs naiset tai paremminkin äidit. Jos käy usein, niin saa heti huonon äidin leiman. Pitää olla kyllin hyvä syy lähteä edes hetkeksi pois lasten tyköä. Tässä taitaa taas se kateellisuus nostaa päätään.

Taas pitää palata siivouksen ja pyykkivuoren kimppuun. Ruokaakin olisi hyvä laittaa jossain välissä, jos meinaa pitää lapset tyytyväisinä. Onneksi vaari tulee viemään Esikon uimaan, kun ukkon töissä.