Toiset lapset tai ihmiset on alttiimpia onnettomuuksille kuin toiset. Sillä ei ole mitään tekemistä vilkkauden tai muunkaan kanssa, toisille vaan tapahtuu ja sattuu.

Meidän Poju kuuluu näihin tapaturma-alttiisiin ihmisiin. Esikko on kaikkein vilkkain, poju tekee asioita omaan rauhalliseen tahtiinsa, mutta aina se on mustelmilla ja naarmuilla. Tänää Poju oli Ukon kanssa pulkkamäessä ja laski Stigalla päin tolppaa. Käsi lipsahti ratista ja osui tolppaan vauhdilla. Tuloksena on murtunut oikean käden etusormi. Nyt meidän kohta 3v. joutuu pitämään oikeassa kädessään lastaa ainakin kaksi viikkoa. Sinälään ei hattaa, että murtuma on oikeassa kädessä, koska Pojusta ei vielä pysty sanomaan kumpi kätinen siitä tulee. Se tekee kaikki asiat molemmilla käsillä, tulee äitiinsä. Itse olen vasta nejä vuotiaana pitää kynää säännöllisesti vasemmassa kädessä ja edelleen olen melkein kokonaan molempikätinen.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pojulla on kipsi kädessä. Se oli 1v5kk, kun se tippu pihalla keinusta. Seisoin itse vieressä, mutta en saanut kiinni. Silloin oikean ranteen molempiin luihin tuli murtuma. Viime keväänä Pojun kämmeneen meni melkein kolmen senttimetrin mittainen tikku. En ollut uskoa silmiäni, kun se tikku vihdoin tuli ulos. Poju itse suhtautuu tyynesti onnettomuuksiin. Hetken se itkee, mutta sitten matka jatkuu reippaasti. Taitaa mulla ja Ukolla enemmänkin sydän kurkussa tuon poikasen takia. Eihän sille voi ikinä antaa mopoa tai vastaavaa, kun se olis varmaan kokovartalokipsissä.