Saatiin juhlittua Tirpan 1v- synttärit viikonloppuna. Oikea päivä on vasta ensi viikolla, mutta ukon työvuorojen takia kutsuttiin sukulaiset jo nyt. Onneksi on juhlat ohi, seuraavaksi katse kohti Pojun 3v. juhlaa.

Juttelin äsken ystäväni kanssa ja puhelusta tuli hyvä meili. Ihanaa kuunnella, kun toinen on onnellinen. Aikaisemmin puhuin sikoni kanssa ja sekin puhelu hymyilyttää edelleen. Sain myös siskopuoleltani hyviä uutisia viikolla.

Välillä kaiken sen arjen keskellä hetken aikaa näkee kaiken sen kauneuden ja värit mitä tavalliseen päivään mahtuu. Kun vain useimmin huomaisi pysähtyä ja kuunnella itseään ja muita. Voisi löytää yllättäviä, uusia asioita vanhasta ja tutusta.

Olimme viikolla katsomassa Esikon kummin vastasyntynyttä vauvaa. Suloinen ja rauhallinen lapsi. Ekaa kertaa oma olo oli rauhallinen ja pystyin nauttimaan toisen lapsen ihanuudesta ilman sitä tunnetta, että minäkin haluan vielä vauvan. Tuli kotimatkalla tyyni olo: Tämä on tässä ja se riittää, en tarvitse lisää. Ihanaa, kun ystävät tekevät lapsia. Voin sitten hetken aikaa hoitaa niitä, jos vauvan kaipuu iskee.