Esikko oli siskollani kaksi yötä. Meillä oli kotona rauhallista ja hiljaista. Kyllä pienemmätkin tappelee ja huutaa, mutta ei samalla tavalla kuin Esikko.

Esikko on ihana, kaunis, auttavainen, lahjakas, osaava, kohtelias, empaattinen, älykäs...
Esikko on kamala, äänekäs, tempperamenttinen, jankuttava, häijy, suuttuva, tavaroita paiskova, inttäjä...
Meillä Esikko on se joka tarvitsee koko ajan tekemistä ja puhaa. Hän organisoi Juokse, huuda, riehu-leikit. Esikko vie kaikista kolmesta lapsesta suurimman tilan niin henkisesti kuin fyysisestikin ja on kaikkein vaikein rakastettava.
Näitä asioita ei varmaan kuulu sanoa ääneen.

Välillä mietin, että kohtelenko lapsiani tasa-arvoisesti. Saavatko kaikki yhtä paljon huomiota ikänsä ja tarpeensa mukaan. Miksi välillä tuntuu luontevammalta halata toista enemmän kuin toista.
En ole ylpeä siitä, että on helpotus, kun Esikko on eskarissa aamupäivät. Eskari loppuu kolmen päivän päästä ja olemme kaikki kotona koko kesän(ukko on töissä, mutta kuitenkin) Odotan kauhulla kesää. Miten ikimaailmassa onnistun keksimään niin paljoon puuhaa ja aktiviteettia, että Esikon tempperamentti pysyy edes joten kuten aisoissa? Ja Esikon kaverit ovat joko lomamatkoilla tai päiväkodissa.

Teen Esikon kanssa paljon asioita kahdestaan. Käydään kirjastossa, pyöräretkillä, salajäätelöllä. Leivomme yhdessä vähintään kerran viikossa, luen joka ilta iltasadun, kun pienemmät ovat menneet sänkyyn, istun sängyn reunalla juttelmassa. Letitän tukkaa, ompelen mekkoja, kuskaan harrastuksiin... Viime aikoina en ole tehnyt näitä asioita sydämestäni. Pinna on todella kireällä Esikon kanssa. Teen asioita tavallaan paikatakseni huonoa omaatuntoani, poden huonoa omaatuntoa ajatuksistani.
On helpotus, kun esikko on mummulassa, siskollani, eskarissa, kaverilla leikkimässä... Ja minulla on huono omatunto siitä, että olen helpottunut, kun hän on hetken muualla. Esikko ei siis ole muuten päiväkodissa kuin eskari ajan 9-13.

Ja silti rakastan tyttöäni. Hän on minun lapseni nyt ja aina. En aina( nyt enkä tulevaisuudessa) pidä lapseni tempauksissta tai käytöksestä, mutta lasta rakastan aina.