Alkukesä on ollut aika kiireistä aikaa. Ukolla on kesäloma. Mökkeiltiin anopin mökillä ja käytiin isomummia katsomassa. Esikon eskari loppu ja nyt ollaan kotosalla koko kesä. Ja isoin asia minä aloitin työt.

Otin kaverin 4- ja 2-vuotiaat pojat meille hoitoon eli olen yksityinen perhepäivähoitja. Pojat ovat olleet meillä nyt kaksi viikkoa ja meno on ollut aika vauhdikasta, varsinkin kun nuorempi hoidokeista itkee kovasti äitinsä perään.
Hyvä asia tässä on se, että Herra R (siis nuorempi hoitolapsi) haluaa syliin ja lohdutusta. Kamalampaa olisi, jos hän karttelisi minua eikä päästäisi lähelle. Herra L:n kanssa olemme testanneet rajojen olemassaoloa: Ei, vieläkään ei saa heitellä hiekkaa. Kyllä, kädet pestään meilläkin vessassa käynnin jälkeen ja kaikki siivoat leluja leikin jälkeen. Kaikkea täytyy ilmeisesti kokeilla ennen kuin uskoo, että meillä on samat säännöt kuin kotona.

Heinäkuun me ollaan omalla porukalla, kun poikien isä hoitaa poikia lomansa ajan, mutta elokuussa jatketaan.

Esikko sai reiät korviinsa, kun eskari oli loppunut. Niitä oli odotettu kuin kuuta nousevaa jo pari vuotta. Oltiin sovittu, että korvikset laitetaan sitten kun eskari loppuu ja ennen kuin koulu alkaa. Vaari kävi Esikon kanssa heti perjantaina laittamassa korut korviin, kun eskari oli loppunut torstaina. Eskarihan oli JO loppunut eikä kolu vielä alkanut. Mitä siihen sitten enää sanomista! Esikosta on tullut myös harvahammas, kaksi hammasta on lähtenyt viikon sisällä ja seuraava on jo irtoamassa. Ihana hymy tytöllä.

Poju on hassu. Se leikkii itsekseen ja vaihtelee ääntään sen mukaan mikä lelu on puhevuorossa. Yhtenä päivänä Poju tokaisi kesken leikin: "Äiti, mää juttelen itseni kanssa." Poju on kaikkein hellyydenkipein meidän lapsista, äidin pusu- ja halipoika. Suosikkileikki on Yäk, ei pusuja-leikki. Minun pitää ykkäillä ja kertoa kuinka kamalia suukot on ja Poju pussaa naaman märäksi.

Tirppa kasvaa minkä kerkiää. Sanoja tulee koko ajan lisää. Eilen tuli ensimmäinen lause: " Pois tästä." , tosin ilman S-kirjaimia, mutta kuitenkin. Potta on kovassa käytössä ja joskus sinne saattaa tulla pissikin. Ja vihdoinkin, meillä melkein nukutaan öisin! Kerran yössä Tirppa herää, mutta nyt on ollut jo neljä yötä, niin etten ole imettänyt kertaakaan koko yönä.

Omat syömiset ovat olleet aika huonolaatuisia. Söin anopin kaikki keksitkin mökillä. Kerään uutta motivaatiota ja jatkan uudella innolla ihan pian, tänään, huomenna, ensi viikolla... Tekosyitä löytyy kyllä.

Nyt on pakko mennä maate. Yritän kirjoitella useammin. En lupaa, mutta yritän ainakin.