Nyt olen taas siinä pisteessä johon pääsin toukokuussa. Suklaakeksikilot sain jätettyä jumppaan. Paino on siis tippunut viime marraskuusta tasan 15kg. Nyt sitten yritetään kohti pienempiä vaakalukemia!

Välillä tulee repsahdeltua, mutta aika hyvällä mallilla syömiset on olleet nyt viimeiset neljä viikkoa. Salaattiakin on tultu syötyä hyvin ja muutenkin kasvispainoitteista ruokaa.
Ja liikunta maistuu. Ukko kysy viimeksi tänään, että millä hän saisi minut pysymään kotona enemmän. Ei kyse ole siitä, etten haluaisi olla Ukon kanssa vaan siitä, että liikunnasta tulee hyvä olo ja pirteämpi mieli. Olen yrittänyt saada Ukkoa mukaan lenkiile ym, mutta se ei lähde yrityksistä huolimatta. Joko minä kävelen itsekseni ympäri lähimaastoa tai sitten otan lapset mukaan ja Ukko jää kotiin.
Tämä taitaa olla niitä asioita mistä pitäisi oikein istua alas ja keskustella. Liikunnasta on tullut minulle hyvin tärkeää viimeisen 7kk aikana. Se on asia minkä haluaisin jakaa myös miehen kanssa, mutta pakottaa ei voi. Toisaalta en halua myöskään jäädä sohvalle sen takia, että Ukko ei suostu mukaan. Kinkkinen tilanne.