Lena kirjoitti blogissaan  motivaatiosta ja itsensä palkitsemisesta hyvin. Minunkaan mielestäni palkintona ei pitäisi olla ruoka vaan ihan jotain muuta.

Itse päätin silloin kun aloitin tämän urakan, että jumppaan alkuun vanhoissa vaatteissa ja jos ja kun jatkan niin sitten voin harkita uusien ostamista. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetin 10kg:n pudotuksen. Sen kun saavutan ostan itselleni uudet jumppahousut. Talvella sitten ostin Niken DryFit mustat trikoot ja en ole hetleäkään katunut ostostani.
Seuraava palkintoni on kampaajalla käynti. En mene kampaajalle enne kuin painan 80kg tai alle. Siihen on vielä matkaa 2.7kg.
Olen ajatellut, että sitten kun saavutan normaalipainon ylärajan (74kg), ostan itselleni espanjalaiset El Naturalin kengät. Olen himoinnut sellaisia jo reilun vuoden, mutta en ole raaskinut ostaa sellaisia.
Kolmas palkinto odottaa sitten lopussa. Jos ja kun pääsen n 70kg, otan itselleni uuden tatuonnin. Kuva ei ole vielä valmis, mutta eihän sillä vielä ole edes kiire.

Välipalkintoja tai jotain vastaavaa on mm. tänään ostetut juoksulenkkarit. Olin maanantaina juoksemassa ensimmäistä kertaa melkein seitsemään vuoteen. Viikonloppuna sitten mennään uudestaan. Yllättävän mukavaa oli. Ei loppunut voimat eikä happi kesken. Kävelin alun, juoksin, kävelin, juoksin ja kävelin loppumatkan.
Ja sykemittarin haluaisin. Siitä on tullut lähes pakkomielle. En tiedä onko se hyvä tai edes käytännöllinen. Kokemuksia olisi mukava kuulla. Se on kuitenkin sen verran kallis hankinta, että harkitsen vielä.