Tänä aamuna ensimmäistä kertaa vaaka näytti yhdeksään vuoteen seitsemällä alkavan luvun! Olen tosi innoissani.
Nyt on viime marraskuusta tippunut 18kg. (vaaka näytti 79.7kg). Vyötärö on kaventunut 21cm ja painoindeksi on tippunut 33:sta 26.8:aan. Vielä on matkaa sellaiset kymmenen kiloa jäljellä. Hitaasti mennään ja päivä kerraallaan.

Olin eilen sielä ravintosuunnittelijalla Esikon painon takia. Kovasti kehu meidän valintoja. Nyt vaan annoskokoja pienemmiksi ja ylimääräiset herkut pois. Näillä mennään eteenpäin. Parin viikon päästä meen uudestaan ja sitä ennen pidetään pari päivää ruokapäiväkirjaa Esikon syömisistä.
Eniten harmittaa se, että oma äitini ei ymmärrä tai halua ymmärtää minun kantaani. Sanoin eilen puhelimessa varmaan ekaa kertaa 10 vuoteen mitä mieltä oikesti olen. Painotin, että tämä on minulle erittäin tärkeä asia tai siis meille, Ukolle ja minulle.Puhelu loppui siihen, kun äitini ei halunnut enää keskustella. Jäi paskanmaku suuhun. Hän on sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia ja minä olen liian tiukka. En tiedä miten edetä tässä tilanteessa. Me kuitenkin viime kädessä pätämme lapsen asioista. Ei edes minun äidilläni ole oikeutta kävellä ylitseni ja päättä oman päänsä mukaan tässä asiassa. Ongelmaa ei olisi, jos lapset näkisivät Mummua kerran kuussa tai harvemmin, mutta kun lapset ovat sielä vähintään kerran viikossa. Vaikeita asioita...