Meille kävi pari viikkoa sitten niin, että menimme sähläämään ilman varmistusta kierron helmällisimpinä päivinä. Nyt on sitten ollut pelko persiissä siitä lähtien.

Tunteet ovat hirveän ristiriitaisia. Ei meille enää vauvaa. Syyt tuntuvat jotenkin liian itsekeskeisiltä. Vihdoinkin olen saanut vähän omaa aikaa (jumppa/kuntosali), Tirppa on vieroitettu ja nukkuu melkein öisin, anoppi otti taannoin koko porukan viikonlopuksi ja on luvannut ottaa ne uudestaan pian, meillä ei ole tarpeeksi isoa autoa, kakki vauvatavarat on myyty tai lahjoitettu pois...

Ja silti, jos niin olisi käynyt, että vauva olisi saanut alkunsa, niin olisi se aika mukavaa. Voisin hoitaa poikia kesäkuun loppuun niin kuin on sovittu. Ei tarvisi miettiä mitä ensi syksynä. Ei tarvitsi tavallaan päättää tuleeko lisää lapsia vai ei. Keksin tytölle jo maailman ehkä parhaan nimen ( onhan meillä jo kaksi parasta tytönnimeä käytössä) ja pojalle on nimi jo olemassa viime kierrokselta. Tiedän, että kyllä sitä sitten taas jaksettaisiin ja se oma aikakin löytyy taas jostain.

Jos olisin, niin tuntisin siitä myös huonoa omatuntoa. Niin moni kaveri yrittää kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen ilman tulosata. Meillä taas tuntuu siltä, että joka arpa voittaa. Onko väärin olla haluamatta lasta, kun niin monet muut ei sitä saa vaikka haluavat? Elämä on epäreilua.

Pari päivää vielä ja sitten tiedämme tuloksen...