Ukko täytti eilen vuosia. Sain mummun vahtimaan lapsia illalla. Olimme jopa 2.5 tuntia pois kotoa kahdestaan.
Ensin kävimme Akateemisessa kirjakaupassa. Ostin Ukolle syntymäpäivälahjan: Upeat kakut-nimmisen kirjan. Aivan ihania kakkureseptejä koko kirja täynnä. Laitoin Ukon toiselle puolelle kauppaa siksi aikaa, kun valitsin kirjaa ja myyjä paketoi sen. Kirjan kansi on vaaleanpunainen. Myyjä kysyi iloisesti, kun pyysin paketoimaan kirjan, että laitetaanko vaaleanpunaista paperia, kun se sopisi niin hyvin kirjan väriin. Sanoin, että älä laita, kun se on lahja miehelle. Myyjän ilme oli aika hämmästynyt. Kuinka moni ostaa miehelleen leivontakirjan? Mieheni uusin harrastus on oikeasti kakkujen leipominen ja se on siinä hyvä!

Kävimme kirjakauppareissun jälkeen syömässä. Ukko ilahtui kovasti kirjastaan. Onnistuin yllättämään lahjallani, positiivisesti. Uskokaa tai älkää, me emme keskustelleet lapsista. Yhden kerran Ukko mainitsi, että niskat on tosi jumissa, kun Poju nukki toissayönä poikittain meidän välissä. Muuten juteltiin kaikesta muusta. On aika vaikeaa olla puhumatta lapsista, kun koko arki pyörii lasten ympärillä.

( ja laihdutusasiaa: Söin eilen ekaa kertaa joulun jälkeen yli kulutukseni, 128kcl, ei paljon, mutta kuitenkin. Nyt on edelleen ähky ja ällö olo. Tälläinen olo mulla on tainnut olla useamman vuoden, mutta ei sitä ole tajunnut enne kuin nyt. Jatkuvaan oloon tottuu.)