Eilen oli tosi hankala päivä. Pojulla on ihan kamala uhma. Se huutaa aamu seitsemästä ilta puoli kahdeksaan. Lisäksi Poju on alkanut systemaattisesti tönimään, tuuppimaan, lyömään, ottamaan tavaroita muilta. Kerrassaan ihana lapsi. Äidin kulta pojusta on tullut raggari. Aika hermoille käyvää. Ei ole helppoa olla pieni ja samalla iso.
Poju oli jäähyllä ja me juteltiin muiden satuttamisesta ja pidin sylissä ja komensin ja vahdin. Ja silti mikään ei mennyt jakeluun. Ukko oli itavuorossa(niin kuin aina, kun on tälläisinä päiviä). Yritimme muovailla, kun hoitolapset olivat lähteneet. Poju heitti muovailuvahat seinille. Siivosin ja koitin jälleen keskustella asiasta Pojun kanssa.
Esikko esitti taikakysymyksen: "Äiti, koska me päästään taas kuntosalille?" Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "NYT!"
Pakkasin lapset autoon, vein ne kuntosalin lastenhoitoon ja itse menin hyppimään BodyStep-tunnille. Aivot tyhjenivät. Hermostus hävisi ja kulutin 652kcl.
Loppuilta meni hyvin. Yksi läheltäpititilanne oli Pojun kanssa, mutta luovimalla selviää.
Kiitos kuntosalin lastenhoidolle! Taas yhden äidin mielenterveys on pelastettu hetkeksi. Seuraavaa kriisiä odotellessa...