Taas on motivaatio kadonnut johonkin kivenkoloon.

Aloitan joka aamu fiksusti ja päättäväisenä. Iltaan mennessä kaikki hyvät ajaitukset ovat hävinneet.Eilen söin yli kulutukseni. Sorruin jopa syömään ranskalaisia pastilleja. Paino ei ole noussut kuin muutaman sata grammaa, mutta ei kyllä ole laskusuunnassa todellakaa.

Pitäisi taas pysähtyä miettimään, että miksi laihdutan. Olisiko hyvä yrittää pitää paino tässä hetken aikaa? Ja unohtaa laihdutus hetkeksi. Tai sitten täytyy aloittaa taas kerran nolla toleranssi. Ainakin minulle on helpompaa olla kokonaan ilman kuin yrittää syödä kohtuudella makeaa.
Ylipainoa on vielä reilu viisi kiloa. Haluaisin oikeasti olla normaalipainoinen. Ahdistaa tämä oma saamattomuuteni. Tiedän kokoémuksesta, että alamäki voi olla pikä ja luja, jos päästän irti kontrollista. Ei siinä auta jumpat ja muut, kun aloitan syömään.

Tänään pitäisi mennä Ukon kanssa pizzalle ja elokuviin. Pitäisiköhän keksiä pizzalle jokin korvike. Miksi tämä on taas näin vaikeaa?!!!

Nyt täytyy mennä etsimään Tirpan nukkea. Jatkan joskus myöhemmin....