Viime yö oli katastrofi. Tirppa huusi pari tuntia keskellä yötä. Oli jano, oli pissahätä, piti päästä pois sängystä ym. Ja kun sanoin, että nyt on yö, nyt nukutaan ja kaikki pysyy sängyissään, niiin siitäkös se riemu sitten repes kahden aikaan aamuyöstä.
Poju tuli jo kolmatta kertaa tällä viikolla meidän viereen aamuyöllä. On mennyt pitkään niin, että Poju on pysynyt sängyssään koko yön. Heräsin jopa Ukon herätyskelloon, mihin en yleensä reagoi mitenkään. Olo on sellaineen kuin joku olisi vedellyt halolla päähän yön aikana, kaikkea muuta kuin levännyt. Olin jo onnellisesti unohtanut kuinka hirveitä nuo yöherätykset ovat.
Onneksi tänään on jo perjantai. Isommat pojat menevät aamupäiväksi kerhoon ja olen vain kahden pienemmän kanssa kotona. Olis vaikka mitä hommaa, mutta katsotaan muutaman kahvikupillisen jälkeen mihn huippusuorituksiin tänään venytään.