Ja sitten ruokaa ja laihdutus asiaa...

Sain itseni pidettyä hyvin kurissa juhlissa. Vaaka näytti jopa vähemmän kuin eilen aamulla ja se oli yllätys. Kunnollisen ruuan osuus oli aika vähäistä. Ei kyllä pysty syömään enää samanlailla kuin vielä vuosi sitten. Pystyin sanomaan ei suklaakekseille, siitä olen erityisen ylpeä. Käsi oli jo ojentumassa kohti suklaakeksejä, kun mietin, että ei oikeasti tee mieli vaan syön niitä tavan takia. Luulen, että ensimmäisen suklaakeksin jälkeen otan toisen ja kolmannen ja neljannen, ja sitten mennäänkin jo kauppaan ostamaan lisää. Kierre on valmis.
Taidan olla vähän niin kuin alkkis sokerin ja rasvan suhteen. Olen ollut melkein koko aikuisikäni suklaanarkomaani. Kun lopetan suklaan syömisen, niin olen saanut parin päivän migreenin. Söin suklaata kuin leipää. Yksi rivi ei ollut mitään. Koko levy piti olla. Saatoin aamupäivällä käydä lasten kanssa kaupassa ja ostaa suklaata itselleni. Söin levyn aamupäivän kuluessa. Illalla mietin, että enhän mää tänään vielä mitään herkkuja oo syönyt. Ihan hyvin voin syödä karkkia/jäätelöä/pullaa... Muisti ei toiminut herkkujen suhteen ollenkaan. Huijasin itseäni ja etsin tekosyitä syömiselle.
Vieläkin on helpompaa olla kokonaan ilman makeaa kuin syödä vain vähän. Opinkohan koskaan syömään kohtuudella? Tämä taitaa olla loppuelämän projekti. Ei mikään laihdutuskuuri vaan ihan kokonaisvaltainen muutos. Tuskin koskaan voin lopettaa kontrollia kokonaan syömisten suhtaan. Aika hurja ajatus.

Kohta ollaan 20kg:n rajalla. Koneelle on olemassa aloituskuvat. Ne kuvat joissa painan 98kg. Kehtaiskohan laittaa tänne näkyviin muutoksen, kun ja jos saan painoni 78kg:hen tai viimeistään, kun saavutan normaalipainoni. Täytyy miettiä.