Tuntuu, että ei oo mitään sanottavaa. Asiat on ihan kohtuullisen mallillaan.
Esikko on vähän rauhoittunut. Tänään oli taas hankala aamu, mutta reilun viikon verran on ollut vähän hiljaisempaa. Huomenna on ensimmäinen perheneuvola-aika. Katsotaan mitä ne sanoo siellä.

Laihddtus, mikä laihdutus? Kai se tästä taas.
Ihanaa, kun aurinko paistaa ja voi aloittaa taas puistoelämän. Täytyis vaan etsiä uusia puistokavereita, kun vanhat ovat muuttaneet tai menneet töihin. Ei ketään kiinostais lähtee iltäpäivisin kolmesta viiteen puistoon? Mikään ei ole niin tylsää kuin pönöttää yksin hiekkalaatikon reunalla ja katsella lasten touhuja. Toki teen itsekkin kakkuja hiekkalinnoja, mutta rajansa kaikella.