Aamu sujui puoli yhdeksään asti hyvin, ja sitten räjähti. Esikko sai taas kouluun lähtösiepit. Oli väärät vaatteet, tuuka väärin letittetty, hanskat hukassa ja miksi nyt kukaan edes niitä hanskoja enää tarvii, kun niitä tarvittu viime viikollakaan...
Koulun pihassa Esikko oli jo hyvällä tuulella ja kaikki iha kunnossa. Minä en vaan meinaa päästä yli. Koko päivän on kiristänyt. Odotan koko ajan seuraavaa kriisiä. Kai se kriisi sieltä tulee, kun sitä oikein odottaa ja hakee. Tiedän, että ajateluni on todella kuluttavaa, mutta en tunnu pääsevän tästä millään eroon.
Pitäisi rentoutua ja antaa asioiden mennä omalla painollaan eikä odottaa koko ajan sitä pahinta.

Muuten olo on parempi kuin pitkään aikaan. Sukulaisten neuvot vaan rasittavat. Ihanaa, että välittävät ja huolehtivat, mutta liika on liikaa. En kaipaa muilta ratkaisuja elämääni enkä koe, että elämässäni olisi niin suuria ongelmia kuin äiti ja sisko luulevat. En edes tiennyt omaavani kyseisiä ongelmia ennen kuin ne kerrottiin minulle.
Äitini on huolissaan jaksamisestani ja hänen mukaansa minun pitäisi lopettaa jumpassa käyminen, lenkkeily ja leipominen ja laittaa lapset ainakin puolipäivähoitoon. Ja sisko on sitä mieltä, että minun pitäisi mennä kodin ulkopuolelle töihin, että jaksaisin paremmin.
Jumppa ja juokseminen on ainoita asioita mitä teen vain ja ainoastaan itseni takia. En siis lopeeta niitä. Leipomisesta tykkään ja leivon vain silloin kuin huvittaa ja niin aion tehdä vastaisuudessakin. Ja aion olla edelleen lasten kanssa kotona. En hae työpaikkaa mistään muualta. Enkä edes harkitse sitä tällä hetkellä. Hoitolapset jäävät meiltä pois kesäkuun lopussa. Aika haikeaa, toisaalta on kivaa olla hetken aikaa vain omien kanssa. Silti tulee hirmuinen ikävä poikia.

Jokainen ihminen on välillä väsynyt. Olemme hakeneet apua tähän stressaavaan huutokierteeseen minun ja esikon välillä ja elämä helpottaa pikku hiljaa. Yritän hillitä itseäni ja olla sanomatta pahasti neuvojen tuputttajille, mutta välillä se on vaikeaa. En toisaalta halua alkaa riitelemäänkään.

Toisaalta annan liikaa painoa muiden mielipiteille ja tunnen tarvetta selittää omia ratkaisujani. Minun elämäni, minun päätökseni!