Päästiin, saatiin mennä juhannukseksi vaarini mökille Saarikyliin. Siellä olen viettänyt lapsuuteni kesät. Sieltä ovat parhaat kesämuistoni. Muistan mummun pesemässä räsymattoja laiturilla, muistan näkinkengät, kottikärryt, juurakot, vaarin pajupillin, isotätitni kasvimaan, lehmät laitumella ja sen kun poiti kävellä pitkospuita pitkin venerantaan. Muistan kärpäsen pörinän ikkunalla ja helteestä väreilevät pellot. Tehtiin ulpukan kukinnoista possuja ja soudettiin siskon kanssa saaren ympäri. Eikä koskaan satanut.
Olen onnellinen voidessani näyttää ne asiat lapsilleni ja antaa heille ehkä palan sitä onnentunnetta jonka itse aikoinani sain.

Siellä saaressa on hyvä kaivaa varpaat havunneulasiin, kuunnella lokkien huutoa ja katsella Roinetta. Maasta tuntuu kumpuavan erilainen voima kuin missään muualla.  Ei ole kiire mihinkään ja rauha täyttää sielun. Se on koti, se on pala taivasta.