Mistäs sitä aloittaisi? Monta pientä juttua vai yksi iso sekailen sepustus? Jos sitten tähän kaikki putkeen, niin hyvät kuin huonotkin.

Esikon kanssa oli rauhallista ja Esikolle tasaista aikaa reilu kuukausi, kunnes viime torstaina rysähti. Jouduin pitämään lapsesta kiinni puolituntia, kun se tuli ensin minun päälleni ja sitten alkoi satuttamaan itseään. Ihan hirveä tilanne. Ukko oli tietenkin iltavuorossa. Silti Esikolta ei mennyt kontrolli kokonaan, vaan hän pystyi uhkailemaan mua välissä. Soitin samantien perheneuvolaan ja sain ensiviikolle ajan. Meidän piti mennä vasta syyskuussa seuraavaksi, kun oli mennyt niin hyvin. Ja koko tämä kohtaus sai alkunsa siitä, kun sanoin, että on nukkumaanmenoaika. Ihan kuin tulisi 7.5 vuoden jälkeen yllätyksenä, että meillä mennään tiettyyn aikaan nukkumaan. Vaikeita ja isoja asioita.

Tirpalla on ihan hirveä uhma. Se kiusaa kaikkia ja koko ajan.
Päästiin sitten toissa perjantaina ekaa kertaa ambulanssilla sairaalaan. Tirppa nielaisi 5senttisen. Se raha jäi jumiin sen ruokatorveen. Onneksi lapsi hengitti koko ajan itse.Tirppa oksensi rahan pois itse ambulanssissa. Ei vakavia mammoja tai muutakaan. Säikähdyksellä selvittiin.

Poju on keksinyt, että joka asiaan voi sanoa: Miksi minä en koskaan ja aina kaikki muut... Ja. Aina mun täytyy, mutta muiden ei koskaan.

Sitten muiden asioihin. Me saatiin vihdoinkin Pojun kummisetä meille hetkellisesti asumaan, kun se vihdosta viimein jätti 7 vuoden parisuhdehelvetin taakseen. Niin isoja ja vaikeita asioita, että ei minun ymmärrykseni meinaa riittää. Tiesin, että tilanne on surkea ja ystävä voi huonosti, mutta että niin hirveää, että oma mielikuvitukseni ei edes riittänyt. Totuus on tarua ihmeellisempää/kamalampaa. Nyt sitten yritetään pitää mies kaksassa ja hankkia hänelle oma asunto jostain ja toivottavasti saadaan hänet puhumaan ammatti-ihmisten kanssa. Onneksi suhteessa ei ole lapsia tai yhteistä omistusasuntoa ym.

Ja sisko-parka kipuilee omien asioidensa kanssa. Kunpa voisin auttaa pikkusiskoa ja vakuuttaa, että kyllä se siitä. Elämä voittaa!
Samaten erään hyvän ystäväni tilanne huolestuttaa, mutta ei voi määräänsä enempää tyrkyttää, kun annetaan kerta toisensa jälkeen viestiä, että kyllä me itse pärjätään. Täällä olen jos tarvitset.

Sijaislapsijuttu on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Asiat esikon kanssa täytyy saada ensin kuntoon ennen kuin mitään sellaista voidaan edes harkita. Toisaalta päätös oli vaikea, mutta samalla helpottava. Ensin hoidetaan omat ja sitten vasta vieraat. Eikä omat voimavarat varmaankaan riittäisi tällä hetkellä yhtään tämän enempään. Kaikki aikanaan.

Syömiset on sitä ja tätä, välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Liikunta maistuu. Aloitin juoksemisen taas ja voi että se on kivaa. Ostin eilen elämäni kalleimmat kengät, spinningiin. Nyt sitten poljetaan ja paljon ja lujaa. Yritin monta kuukautta vakuuttaa, että en tarvi erillisiä kenkiä spinningiin, mutta lopulta annoin periksi. Varpaat puutuivat liian pehmeissä kengissä ja jalkapohjiin sattui kovasti.

Käytiin Ukon kanssa kaverin mökkibileissä. Oli mukavaa olla liikkeellä ihan kahdestaan. Tosin Ukon jo mentyä nukkumaan aamuyöllä, eräs kaverini miehen tuttava, jonka oma vaimo oli sammunut pari tuntia aikaisemmin ehdotti minulle käheällä äänellä seikkailu kesäyössä. Ehdotus tuli ihan puskasta. Olin ällikällä lyöty ja lähinnä minua nauratti. Vastasin ei ja lähdin mökkiin nukkumaan, ehdottajan vaimon viereen (lievää ironiaa tässä tapauksessa).
Myöhemmin mietin sitä, että kuinka helposti ihmiset pettää ja kuinka helppoa se olisi käytännössä (nyt ei puhuta henkisestä helppoudesta). Oma mieheni nukkui teltassa muutaman metrin päässä ja tämän ehdottajan vaimo sammuneena mökissä. Joltain ei pokkaa puutu eikä yritystä.

Ukon kanssa sujuu tavalliseen tahtiin ja olen useasti ajatellut kiitollisena miten hyvän miehen olen saanut, kun olen katsellut ystävieni kipuiluja omissa parisuhteissaan. Onhan meillä omat juttumme ja riitamme, mutta noin yleisesti. Yhdessä tässä ollaan ja yhdessä mennään eteenpäin.

Että niin meillä.