Pikkusisko lähtee Afrikkaan kolmeksi kuukaudeksi vetämään kolmen muun kanssa yhteisöteatteria. Ja minä olen kateudesta vihreä.

En ole niinkään kateellinen siitä, että sisko lähtee. Olen iloinen Pikkusiskon puolesta. Mahtava tilaisuus. Enniten minua harmittaa omat käyttämättä jääneet mahdollisuuteni silloin joskus. Suunnittelin pyrkiväni Tallinnan taidekorkeaan keramiikkaa opiskelemaan. En koskaan edes täyttänyt hakupapereita. Sain Esikon. Olen Pikkusiskolle kateellinen siitä, että hänellä on se rohkeus joka minulta puuttui.

Siko ja minä epäillään, että Pikkusisko saa matkustuskipinän ja lähtee kohta johonkin muualle, että maailma kutsuu. Pikkusisko on sellainen yksinäinen ratsastaja, oman tiensä kulkija. Se tie ei ole helppo, mutta luulen ettei Pikkusisko helppoa tietä valitsisikaan. Rohkeutta ja voimaa, sitä tarvitaan. Toivon, että Pikkusiskokin löytää rauhan levottomuuteensa.

En enää haluaisikaan lähteä maailmalle, mutta silti jossain tuolla syvällä kaihertaa... Mitä jos olisin silloin joskus lähtenytkin...Missä olisin nyt... Miten elämäni olisi erilaista... Jos, jos ja jos.