Täytyy kai taas alkaa laskemaan kaloreita. Olen nyt ollut kohta kaksi viikko ilman herkkuja. Eikä painossa ole tapahtunut mitään muutosta. Osa syy on se, että en saa tällä hetkellä harrastaa liikuntaa. Vielä viikko jäljellä lepoa polvelle. Toivon todella, että se tulee kuntoon.

Lapset lähti eilen anopille. Ensimmäinen reaktio oli se, että mitäs kivaa me sitten syödään. Silloin voi/täytyy vetää överiksi, kun on "lomaa". Taidan juhlistaa kaikkea ruualla ja sitten syön vielä suruuni, masennukseen, väsymykseen. Eli oli tunteet sitten iloisa tai surullisia, niin palkitsen ja lohdutan itseäni ruualla. Ihan kuin kädet olisivat toimettomina, jos ne eivät laita suuhun jotain. Ruoka on turvallista.

Pitää keksiä jotain korviketoimintaa syömiselle. Jos vaikka alkaisi taas kutoa tai tehdä jotain muuta käsillään. Silloin kun saan inspiraation unohdan syömisen. Suurin syömiseni syy on varmaan tylsyys, tekemisen puute. Syön, kun katselen telkkaria, mutta en lukiessani.

Näitä asioita täytyy pohtia vielä lisää. Nyt menen nukkumaan. Työt kutsuvat huomenaamulla klo 6.00.