Kävin tekemässä tänään työsopimuksen. Olen nyt virallisesti töitä tekevä kotiäiti maanantaista alkaen. Teen keski määrin 4 päivänä viikossa töitä, välillä vähän vähemmän.
Laskin, että tekemällä alle 30 tuntia viikossa, minulle jää saman verran käteen kuussa kuin tekemällä perhepäivähoitajan töitä. Perhepäivähoitajan työ on ihan aliarvostettua, varsinkin yksityisenä. Kaiken lisäksi yksityisenä olo ei täytä mitään työssäoloehtoja ym työttömyysturvan kannalta. Maksut ovat suuremmat, verot, eläkkeet, liiton jäsen maksut ym. Älytöntä on, että kouluttamaton siivooja tienaa paremmin kuin työlleen omistautunut perhepäivähoitaja. (toki, jos omia lapsia ei olisi ollut ja kaikista hoidettavista olisi saanut korvauksen, niin sitten perhepäivähoitaja menee juuri siivoojan edelle)

Olin siellä ammatin valintapsykologin luona eilen ja tänään aamulla olin erilaisissa soveltuvuustesteissä. Hauska kuulla myöhemmin mitä testit minusta kertovat. Psykologi yritti kovasti puhua lähihoitajakoulutuksen puolesta, tarve olisi suuri, käytännönläheistä työtä ja saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Joopa, joo. Ei minulle. Maalari ym ammatit nainen ohitti olan kohautuksella. Enkö voisi pitää työn ja harrastuksen erillään? (Tähän kuuluu silmien pyörittelyä) En omasta mielestäni ole mitään lähihoitaja-ainesta.
Urasuunnittelukurssi kuulosti mielenkiintoiselta. Kolmen kuukauden kurssi jonka aikana olisi mahdollisuus kaiken maailman testeihin, ohjaukseen, kouluihin tutustumiseen ja eri työpaikkoihin tutustumiseen. Täytyy laittaa korvan taakse ja palata asiaan jos ja kun tarvetta ilmenee.

Täytyy taas ruveta täyttämään kelan lappuja. Joka ikinen kerta, kun asioin kelassa tai jossain vastaavassa virastossa, niin väärinkäsityksiä sattuu. Aina puuttuu jokin lippu tai lappu tai elintärkeä kohta. Olen jopa mennyt virkailijan kanssa täyttämään kaavaketta. Minulle sanottiin, että asia on tällä kunnossa. Meni viikko ja lappu tuli bumerangina takaisin. Yritän aina ottaa asioista etukäteen selvää ja kuitenkin se olen aina minä joka täyttää niitä lappuja uudelleen ja uudelleen ja soittelee perään. Viiimeksi liitosta sanottiin, että sun olis pitänyt itse ottaa asioista selvää. Kyllä, mutta jos soitan ja kysyn, käyn paikalla ja kysyn, ja silti saan puutteellista tietoa. Kerran sanottiin, etten ollut aikaisemmin osannut kysyä oikeita asioita. Mistä sitä voi osata kysyä "oikeat asiat", jos on kyseissä paikassa hakemassa tietoa asiasta josta ei tiedä mitään. Täytyy varmaan kohta perustaa tietotoimisto: Näin asioit kelan/veroviraston/liiton/pankin kanssa, näin täytät hakemuksia.