Perjantai punnitukset ovat olleet viime aikoina katastrofeja. En ole saanut otetta ollenkaan syömisiini ja paino sahaa. Olen maksanut 2e nyt jo kolmena vikonloppuna peräkkäin. Tänään otin taas kalorilaskurin käyttöön. Selkää juilii ja polvi kremppaa. Paino on saatava alas.

Tajusin jotain oleellista syömisestäni joku aika sitten. Meillä kotona on painotettu ruuan terveellisyyttä liiaksi asti. Meillä syötiin luomuruokaa jo 80-luvulla. Ei karkkia yms. Meitä pidettiin allergioiden takia vuosi ruokavaliolla johon ei kuulunut sokeria, kotimaisia viljoja, maitotuotteita, kalaa, sianlihaa ym. Olin tuolloin kahdeksan. En saanut edes kavereiden syntymäpäivillä syödä mitään.
Meillä oli myös lautanen syötävä tyhjäksi. En tänäpäivänäkään syö linssikeitto tai punajuurikeitto. Istuin pöydässä pari tuntia ja se ällöttävä aine oli saatava kurkusta alas.
Meillä ruoka ei ollut vain ruokaa vaan jotain suurempaa joka merkitsi elämänvalintoja ja kertoi hyvistä arvoista. Ei siinä mitään, mutta kun siitä tehtiin numero. Ei ala-asteikäinen ymmärrä, että kaikki kiva on kielletty vain tiettyjen arvojen takia. Ja silti äiti söi itse suklaata ja pullaa.

Kun muutin pois kotoa lopetin vihannesten syömisen. Elin muutaman vuoden vain sipseillä,suklaalla ja jäätelöllä. Vedin äitin opit ihan överiksi. Tavallaan otin irtioton lapsuuden kodistani myös ruuan avulla. Sen lisäksi että otin tatuoinnin, nenä- ja naparenkaan ja ajelin pääni kaljuksi. Myös nämä olivat kiellettyjä asioita. Tai tatuoinnin otin vielä kotona asuessani.
En kymmeneen vuoteen syönyt tummaa pastaa tai riisiä. Vaihdoin rasvattoman maidon kevyt maitoon. Tumman leivän vaaleaan höttöön. Terveelliset ruuat pizzaan ja hampurilaisiin. Söin ja syön siis kaikkea sitä mitä lasuudenkodissani oli kellettyä. Kapinoinko edelleen äitiäni vastaan ahtamalla itseeni kaikkea paskaa?

Silti vaikka tiedostin tämän asian ei sitä ole helppo muuttaa. Nyt kuitenkin ymmärrän miksi vastustan niin kovasti uusia elämäntapojani.