Täytin perjantaina päivähoitohakemukset. Tirppa ja Poju menisivät maaliskuun alusta päiväkotiin. Yritän miettiä kuumeisesti kaikkia vahtoehtoja, että lapset ja minäkin voisivat olla kotona. En kuitenkaan jaksa tehdä tällä tavalla pitkään enää töitä. Me ei nähdä Ukon kanssa juuri koskaan. Tänäänkin Ukko on aamuvuorossa ja minä menen illaksi töihin. Vaihdetaan eteisessä pari sanaa ennen kuin Ukko jää ja minä lähden.

Nykyinen työnantaja on luvannut, että saan kokopäiväpaikan heti, kun haluan. En vain tiedä haluanko siivota. Se maalarin ammatti kiehtoo edelleen, mutta oppisopimuspaikat ovat tällä hetkellä kiven alla. Kouluun täyspäiväiseksi opiskelijaksi meneminen ei houkuta. Talous romahtaisi. Uusi vauvakaan ei ole hyvä vaihtoehto. Lasta täytyisi haluta lapsen itsensä takia, ei sen takia, että voisin olla vielä pidempään lasten kanssa kotona. Ja sekin raukka joutuisi aikanaan päiväkotiin ja sitten oltaisiin taas tässä pisteessä.

Eli taidan siivota ainakin vähän aikaa vielä. Sitä tiedä mitä minä vielä keksin.
Kohta en ole enää kotiäiti. Olen ollut reilut 7 vuotta kotona lasten kanssa. Tätä haluaisin jatkaa. Jospa voittais lotossa ennen maaliskuuta...