Minuun on iskenyt sisustusvimma. Olemmme asuneet kolme vuotta, vähän ylin tässä asunnossa. Kaikki on näyttänyt siltä kuin joku olisi vain viskannut tavarat sinnepäin. Mikään ei sovi yhteen ja kukaan ei välitä. Oikeastaan ei olekaan välittänyt. Olen ollut liian väsynyt viime vuodet paneutuakseni asunnon ulkonäköön. Nyt on tullut muutoksen aika.
Aikaimme pähkäilimme, josko ostaisimme asunnon ja muutaisimme. Mutta sitten päätimme ainakin toistaiseksi asua tässä. Halpa vuokra, kaverit lähellä, Esikon koulu, metsää, jopa järvi kävelymatkan päässä ja alle 10km keskustaan, linja-autolla pääsee monta kertaa tunnissa kaupunkiin.

Nyt on aika tehdä tästä asunnosta meidän näköisemme. Jos asumme tässä, niin tehdään sitten ainakin viihtyisää.

Uuden sohvan ostimme pari kuukautta sitten. Olohuone odottaa vielä kirjahyllyjä. Meillä on n. 20 laatikkoa kirjoja vaatehuoneessa. Siellä ne ovat olleet jo kolme vuotta. On niin ikävä kirjoja ja hyllyjä. Ei niitä jaksa laatikoista etsiä. Jospa jouluksi.
Makuuhuone on se suurin murheenkryyni. Tiedän mitä haluaisin, mutta talous ei anna periksi ainakaan vielä. Hautukoon vielä hetken mielen pohjalla.

Mutta nyt uuteen keittiöön. Sain isännöitsijältä luvan maalata seinän. Maali pitäisi vielä ostaa. Suuren muodonmuutoksen koki tänään keittiön kaakelit. Ne oli alunperin sellaiset mummokalsaripuuterin väriset. Ostin Bauhausista dc-fix-kalvoa ja päällystin kaakelit sillä. Lisäksi ostin sisustustarroja ja liimailin niitä tylsiin kaapin oviin.
Tässä muutama kuva tämän päivän luomisinnosta:
Ennen niin tylsä
2123917.jpg

Ja tälläinen siitä tuli2123920.jpg