Tuntuu,että tunnit ei riitä.

Aamulla viimeistään puoli seitsemältä ylös, puoli kahdeksalta ovasta ulos (mitä se sitten maaliskuussa onkaan, kun Tirppa ja Poju pitää viedä päiväkotiin?), töitä kolmeen neljään, kotiin, sylittelyä, ruokaa, ehkä jumpaa, pyykkiä, siivousta, sylittelyä lisää, uupumusta, sohvalla koomassa makaamista.

Illat on liian lyhyitä. Kaverit paitsiossa, huono omatunto jokaisesta varastetusta kuntosali/jumpparetkestä. Tuntuu, että väsyttää koko ajan vaikka nukunkin ihan tarpeeksi, vähintään 7.5 tuntia yössä, usein enemmän.

Tytöt ovat ottaneet töihin menoni todella hyvin. Pojulle ottaa tosi koville. Kaikki on tyhmää ja epäreilua. Sylipula on kova. Äidin iso-pieni mies.

Neljäs herkuton viikko alkoi. Ottaa päähän pudottaa jo kertaalleen kadotettuja kiloja. Nyt mennään taas alaspäin, onneksi. Paino oli viikonloppuna 85.8kg.

Kävin tänään kuuden vuoden tauon jälkeen luovuttamssa verta. Tuli hyvä mieli. Olisi pitänyt mennä jo kauan sitten, mutta kun... Nää on näitä asioita joille ei pitäisi edes yrittää keksiä tekosyitä. Sitä ei koskaan tiedä minä päivänä itse tai joku läheinen on saamapuolella. Täytyy mennä keväällä taas uudestaan.

Ja sitten telvisio asiaa. Huomasin reilu viikko sitten, eetä MTVSarjalta tulee joka arki-ilta 20.25 Cosby-show. Voi vitsi mikä nostalgia. Cosby-show kuului ehdottomana osa viikonloppuun 80-luvulla. Alkkun taisi isä lukea tekstit, kun itse ei ihan ehtinyt. Ihan pakko katsoa. Ja sitten ehkä vielä jotain parempaa: Silkkitien uusinnat tiistaisin klo 17 YLETeemalta. Todellakin pakko katsoa tai siis laittaa digiboxille ja katsoa illalla , jos ei nukahda kesken.