Minusta tulee siivoustyön ohjaaja. Mitähän siitäkin pitäis ajatella. Käytönnössä alan neuvomaan minua kokeneempia siivoamisessa ja minun pitäisi osata tietää mikä vika on koneissa ja osata neuvoa ongelmatilanteissa. Apua! Mitenkä se nyt meni... työ tekijäänsä neuvoo?

Entinen esimies soitti ja kysyi haluaisinko työn. Sanoin, ettei minulla ole kokemusta. Olisin kuulemma sopiva työhön ja he kouluttavat. Lupasin ottaa työn vastaan. Silti hirvittää ja paljon. Maanataina se sitten alkaa ihan kunnolla.

Olen miettinyt blogini nimeä. Virallisestihan en ole enää kotiäiti. Lapset ovat vaarin kanssa vielä kotona, mutta ensi kuun alusta sekin muuttuu. Päiväkoti kutsuu. Olen kuitenkin edelleen mieleltäni enemmän kotiäiti kuin työssä käyvä. Koti on se paikka missä haluaisin olla ja työ vain välttämätön pakko.  En siis ainakaan vielä muuta nimeä. Ja sitä paitsi olen kiintynyt nykyiseen nimeen.

Lapsista: Esikko pääsi musiikkiluokalle. Sinne Esikko halusi tulen palavasti ja onneksi pääsi. Täällä päin on aika paljon pyrkijöitä. Nyt sitten pitää etsiä mieluinen soitin ja pyrkiä musiikkiopistoon. Ja jos sinne ei pääse, niin etsiä yksityinen opettaja. Jotain ollaan tehty oikein. Esikko ei ole laumasielu. Kukaan Esikon kavereista ei pyrkinyt ja silti Esikko pyrki ja nyt menee, vaikka tulee koulun vaihto ja kaverit jäävät vanhaan kouluun. Olen ylpeä lapsestani.