Lähdin piirikokouksesta eilen kesken ja lähdettiin viemään Ukon kanssa lapsia anopille. Syy siihen miksi halusin ehdottomasti mukaan oli se, että päästiin käymään Ikeassa samalla reissulla. MIkä siinä on, että kun menee Ikeaan eikä tarkoituksena ole ostaa mitään ihmeellistä, niin aina menee vähintään satanen?

Ostettiin viisi tuolia, laseja ja maailman hienoin sohvatyyny. Ukon mielestä tyyny oli turhan kallis, mutta ostin sen itselleni synttärilahjaksi. (maanantaina taas vanhenen) 

En tiedä mikä iski, mutta keräilin voimia Ikean varaston lattialla. Meinasin pyörtyä. Olen pyörtynyt kunnolla kerran elämässäni ja meinannut pyörtyä vissiin kaksi kertaa aikaisemmin. Olo oli aika hutera. Olin kuitenkin syönyt ym. Ehkä työstressi vaikuttaa. Näin viime yönä unta kadonneista lomalistoista. Palkanlaskija soitti eilen, että missä meidän alueen lomalistat ovat. Ja olen lähettänyt ne oikeasti maanantaina. En tiedä mitä on tapahtunut. Ja muutenkin kamala, hirmuinen, kaiken nielevä väsymys on illalla valloillaan edelleen. Muistutan koomapotilasta neljän jälkeen iltapäivisin ja iltaisin. Nukun 8-10 tuntia vuorokaudessa. En tykkää siitä yhtään, etten saa töiden jälkeen mitään aikaiseksi. Koti on kuin pommin jäljiltä.

Tänään mennään Ukon kanssa ystävän kolmekymppisille. Toivottavasti ei huomenna satu päähän kovasti.