Olin eilen aamulla ollut jo pari tuntia töissä, kun esikko soittaa koulun pihalta 8.05:" Äiti, tuleeko meille vauva?" Mitäääääääää!, ei tule vauvaa. "No, niin minäkin sanoin kaverille, että oot sanonut, että meille ei tule lisää vauvoja." Olen puhelimen toisessa päässä ihan äimänä:"Kulta, miksi te juttleette siitä, että tuleeko meille vauva?" Esikko siihen, että kun kaverin äiti oli sanonut, että meille ei voi tulla leikkimään, kun meille syntyy vauva ihan just. "Meille EI tule vauvaa ja meille voi tulla leikkimään ja jos meille joskus tulisi vauva, niin sinulle kyllä kerrotaan siitä ensimmäisenä!"

Olen tavannut tämän kaverin äidin kaksi kertaa ohimennen. En ihan oikeasti syö enää milloinkaan, jos vieraat ihmiset luulevat minun olevan raskaana. Ostan myös jonkinlaisen kokovartalokorsetin. Puoli päivää kuljin hengitystä pidättäen ja mahaa sisään vetäen. Miehestäkään ei ollut apua:"En mää sua kattele sillä sillmällä, että näytätkö raskaana olevalta, kun tiedän, ettet ole." Miehet!

Myöhemmin selvisi, että minut oli sekoitettu johonkin toiseen ihmiseen ja tämä lapsen kaverin äiti oli ihmetellyt, että en kyllä näyttänyt siltä, että meille syntyy ihan just vauva.

Sydämmentykytyksiä ja naurukohtauksia ja ehkä lisäpotku taas saada käyntiin projekti joka on ollut vähän heikossa hapessa.

Paino tänäaamuna 87.5kg.