Hengissä... kyllä, niukin naukin. Todella rankka syksy ja alkutalvi takana.

Esikoisen kanssa hurjia ongelmia. Piti nousta barrikaadeille ja vaatia kovaan ääneen lapselle apua. EN lähde täältä pois ennen kuin kuuntelette mitä on sanotavana ja puhutte lapsen kanssa... Kyllähän sitä apua sitten sai, kun vaatimalla vaati, mutta koville otti. Ekaa kertaa elämässäni sain hengen ahdistuskohtauksia pelkästä pahasta olosta ja voimattomuudesta.

Ja nyt kun lapsen asiat alkavat olla kunnossa, niin mies on masentunut. Tekisi mieli kiljua ja kiukutella, käskeä toista ryhdistäytymään. Vaan mitäpä se auttaa... Hetki kerrallaan, hengitys kerrallaan.  Pistettiin kaverin kanssa kilpailu pystyyn. Aiheena on paska elämä. Pisteitä saa vastoinkäymisistä ja muusta. Jossain kohtaa pisteet ovat harkinnan varaisia ja bonuspisteitäkin jaetaan, jos käy tuuri. Mustalla huumorilla eteenpäin, niin on ennenkin tehty.

Uuden harrastuksen olen löytäny: Tankotansi. Se on kivaa. Paljon mustelmia ja hankaumia ja todella kipeät lihakset. Ekan kerran kokeilun jälkeen totesin Ukolle parin päivän päästä, että sattuu ojentajiin ja olkapäihin niin lujaa, että täytyy mennä uudestaan, kun kerran tulin niin kipeäksi. Se oli Ukon mielestä kummallisin ikinä kuulemansa perustelu miksi harrastaa jotain. En ole hyvä siinä, mutta en todellakaan niin huono kuin alkuun kuvittelin. Kiva nauraa itselleen.

Nyt painun nukkumaan, että jaksan aamulla töihin, mutta palaan vielä :)